Kävi tossa alkuviikolla sillä tavalla, että iski ihan hirveä ahdistus yleensä niin ihanan ja rakkaan harrastukseni, partion kanssa. Viime viikonloppuna olin siis pitämässä leiriä pienimmilleni,ja siellä alkoi ahdistaa eräitten leiriläisten vanhempien (joista toinen kuuluu partioon) asenteet, heidän kasityksensä partiosta oli aivan toisenlainen kuin kenenkään muun paikallaolijoista, ja syntyi sitten erimielisyyksiä ihan typeristä asoista. Mutta seuraavaksi maanantaina olin taas rakkaan harrastukseni parissa, pitämässä kokousta n. 10 vuotiaille pojille. Kaksi näistä pojista oli taas aivan kamalia, ja pahoin mielin tulin sitten kotiin, on alkanut tuntua, että koko ryhmä hajoaa vain niiden kahden takia. Koko maanantain ja tiistain päässä pyöri vain partio ja partio, oli niin hirveästi erilaisia partioasioita hoidettavana, ja tuntui ettei kerennyt tekemään mitään muuta, ja siitäkin panostuksesta sai vain pahan mielen. Tiistaina sitten ahdistus pääsi todella valloilleen koulussa, matikan tunnilla en pystynyt laskemaan yhtään mitään kun vaan itketti koko ajan, eikä millekkään tunnille ollut läksyjä tehtynä, kun oli ollut leirin kanssa niin kiire. Päätin sitten pitää keskiviikon omaa lomaa, ja se kannatti. Sain nukkua, tehdä läksyt rauhassa, koota ajatuksia. Loppuviikosta onkin taas ollut kivaa, olen saanut paljon aikaiseksi, Ihan Itsen joulukalenterivaihdon tavarat on nyt ihan valmiita, ja sukkien neulominen on editynyt. Olen myös lukenut pitkästä aikaa ihan omaksi huvikseni, ja kiinnostunut myös kouluhommista ihan uudella innolla. Taisi tuo hermolomapäivä olla paras idea pitkään aikaan. Ja nyt olen saanut tämän kaiken vuodatettua tänne, helpottaa entistä enemmän.