Olipa kerran pieni neuloja, joka ei kahteen kuukauteen ollut ostanut yhtään lankaa, ja siksi hänen teki sitä kovasti mieli. Niinpä pieni neuloja päätti matkata pääkaupunkiin, sillä siellä olisi tarjolla ihania lankoja aivan mahdottomasti. Ennen matkaa hän kuitenkin tahtoi jollain tavalla piristää vihreätä takkiaan, ja niinpä illan pimenää tuntina syntyi värikäs koriste.

Tultuaan suureen pääkaupunkiin pieni neuloja jostain syystä ajautui asematunneliin ja metroon. Hakaniemessä hän älysi hypätä pois kyydistä, ja jalat alkoivat kuljettaa häntä pitkin Hämeentietä. Ja sitten hän saapui ensimmäiseen kohteeseensa, kauniita lankakeriä pursuavaan Priimaan. Ostokset  kuitenkin pysyivät maltillisina, sillä vielä olisi niin monta muutakin paikkaa käytävänä. "Ehkäpä näistä kolmesta kerästä syntyisi jonkinlaista kirjoneuletta", tuumi pieni neuloja.

Ajettuaan metrolla takaisin keskustaan ja ravittuaan itseään pieni neuloja sai päähänsä hypätä bussiin Postitalon vierestä. Bussi kolkutteli meren yli Lauttasaareen, ja Vattuniemenkujalla pieni neuloja hyppäsi kyydistä pois. Siitä oli pitkä aika, kun pieni neuloja oli viimeksi käynyt Novitan tehtaanmyymälässä, mutta melko samanlaiselta paikka näytti vieläkin. " Mutta miksei minun kohdalleni ikinä satu niitä kuuluisia pussilankoja, joita kaikki muut neulojat löytävät?" Pieni neuloja päätti ostaa kaksi kauniin oranssia kerää, joiden väristä myyjäkin tuumasi: " Nämä ovat ihan sinun värisiäsi." Klubikorttia vilauttaneen pienen neulojan kassiin pakattiin myös juuri ilmestynyt Muksu-ekstra.

Jossain vaiheessa pieni neuloja poikkesi Etelä-Esplanadille Taitoshoppiin. Hurmaavat värit saivat pienen neulojan pään pyörälle, hän olisi voinut ostaa koko lankahllyn tyhjäksi. Lopulta pitkien jahkailujen jälkeen hän päätyi kuitenkin isoon vyyhtiin oranssinkeltaista villaa, sillä: " Se sopii hyvin niihin Alpacoihin, jotka aion Menitasta ostaa."

Ja enää oli lankakaupoista jäljellä se kaikista paras, Korkeavuorenkadun helmi, Menita. Vaihtoehtoja oli runsaasti, ehkä liikaakin, ja pienen neulojan piti jo toppuutella itseää, sillä rahapussin sisällöllä pitäisi vielä päästä kotiinkin. Alpacoiden lisäksi pieni neuloja päätti nyt hankkia ne paitalangat, joita oli jo joulukuusta asti miettinyt.

Pieni neuloja oli kyllä tiennyt, että eri värjäyseristä olevat langat voivat olla hieman eri värisiä, mutta näin paljon että jo kerät näyttävät erilaisilta? Kummassakin kerässä väri on 45, vasemman puoleisen kerän pieni neuloja oli ostanut Tampereen messuilta, toinen on uudesta kasasta.

Pieni neuloja selvisi onnellisesti kotiin suurten lankakassiensa kanssa, ja nyt hänellä on hirveä neulomisinnostus. Uutta lankaa tuli ostettua 1,3 kg, mutta pieni neuloja on jo tarkkaan suunnitellut, miten hän lankansa aikoo käyttää. Nyt hän ei aio ostaa lankaa vähään aikaan, ei ennen seuraavaa kertaa. 

Sen pituinen se.