Onpas ollut pitkä viikko. Keskiviikosta lauantaihin olin hommissa mansikkatilalla, ja jäi todella hyvä fiilis. Työporukassa sinkoilivat eri kielet, niin arabia, venäjä, puola, englanti kuin suomikin, ja vaikkei kaikkien kanssa ollutkaan muuta yhteistä kieltä kuin elekieli, asiat tulivat selviksi ja naurettiin paljon. Oli rento yhdessä tekemisen meininki, sen takia ruumiillinen työ auringon paisteessa tuntui sitäkin hauskemmalta. Onneksi meno jatkuu sitten mansikka-aikana, ja ainakin osittain samalla porukalla.

Vedenkannon ja suunnistusjuttujen jälkeen ei ole liiemmin jäänyt aikaa tai energiaa käsitöille, mutta nyt ne taas pikkuhiljaa edistyvät. Hupparissa on menossa eka hiha, ja yhdet perussukatkin hyppäsivät taas puikoille.

Keskiviikkona on sitten ne pääsykokeet. Pääsykoekirjojen lukemiseen ei enää ole motivaatiota, mutta yritän nyt taas saada ruotsia ´päälle´ mukavammilla keinoilla, kuten muumikirjoilla. Jos nyt vielä ne oleellisimmat asiat kertaisin, ja se on sitten siinä. Jos pääsen, niin hienoa, voin todella alkaa järjestellä Helsingissä asumista. Jos en pääse, niin edessä ei ole maailmanloppu vaan vuosi täynnä mahdollisuuksia.

Ompeluakin piti jo päästä kokeilemaan, vaikkei sitä konetta vielä olekaan. Yksi ilta elokuvan katselun lomassa syntyi sitten ihan tarpeeseen tuleva neulatyyny askarteluhuovasta ja kirpparikankaasta.

Tänään kävi sitten vähän tyhmempi juttu. Onnistuin suunnistaessa pyöräyttämään nilkkani pahemmin kuin yleensä, ja loppumatkan ajan juokseminen ei enää onnistunut. Toivon nyt vaan että nilkka parantuisi äkkiä, lauantaina kun olisi taas Jukola ja Venlojen viestin avausosuus. Käveleminen sentään onnistuu ilman suurempia tuskia, joten eiköhän se tästä...