Viime torstaina hurautin junalla taas vaihteeksi Helsinkiin. Pari tuntia hortoilin vain edestakaisin ja sitten tapasin ystäväni ja suunnattiin kahville (tai oikeastaan kaakaolle ja teelle, mä en tykkää kahvista). Muutama tunti siellä kahvilassa istuttiin ja hauskaa oli :).Varsinainen syy Helsinkiin matkaamiselleni löytyi kuitenkin vasta illalla Kulttuuritalolta. Fiiliksiä löytyy mm. täältä. Aivan huippua näin lyhyesti sanottuna.

Viikonloppu menikin sitten lähinnä pakkaamisessa ja sunnuntaina kisoissa. On jo nyt kova ikävä rastilippujen perään, kun täällä päin Suomea ne suunnistusmaastot ei olekaan ihan nurkan takana niin kuin kotona. Mutta ehkä sitten ainakin ensi viikolla saan itseni ajettua joillekin iltarasteille, kun saan pyöränkin tänne.

Niin, kirjoittelen nyt täältä pääkaupunkiseudulta, missä on tarkoitus viettää seuraavat neljä kuukautta. Muutin sunnuntaina, ja silloin tullessani asiat eivät olleet niin kuin olin odottanut. Se ilta ja seuraava yö ja aamu menivätkin sitten panikoidessa ja kotiinlähtösuunnitelmia hautoessa, mutta onneksi jutut sitten maanantaina järjestyivät. Ja nyt on jo kivaa, täällä on kivoja ihmisiä ja ensi viikolta lähtien kuuden kielen opiskelua.

Käsitöitä on kesken kaksi; mummin sukat ja jonkunlaiset kämmekäsviritelmät itselleni. Aloin myös kerimään niitä ruskeita Pirtin vyyhtejä, mutta paidan mallista ei ole mitään hajua. Pitää varmaan taas soveltaa ihan omasta päästä. Kuvassa näkyy käsitöiden lisäksi myös uusi lattiani, joka on oikeastaan aika oksennuksen värinen. Suunnitteleeko joku oikea ihminen näitä muovimattojen värityksiä? Lautalattiaa mulle kiitos.

Eilisillan sateessa lähdin vähän seikkailemaan täällä uudessa asuinpaikassani. Ja ihme ja kumma, löysin metsän, jossa pystyi kulkemaan pitkänkin matkan näkemättä ainoatakaan taloa. Ilman karttaa (jotain puhelinluettelokartan kopiota ei lasketa!) ja kompassia vieraassa metsässä kulkeminen oli kyllä aika poukkoilua, mutta kun ympärillä kuului koko ajan niin autojen, junien kuin lentokoneidenkin ääntä, ei siellä olisi voinut eksyä. Sateesta läpimärkänä kävin vielä kaupassa ja kävelin takaisin tänne kämpälleni. Elämän onnenhetkiä.

Perjantaina pääsen onneksi aika aikasin lähtemään kotiin, sillä illalla on töitä ja sitä ennen haluan sienimettään. Ääh, ei musta saa kaupunkilaista mitenkään ;).