Elämä on aika hauskaa. Opin uutta kieltä (tosin liian helpolla kurssilla mutta mitäs sitten), näen uusia paikkoja, tutustun uusiin ihmisiin. Aika kuluu nopeasti, liian nopeasti, vaikka välillä onkin ikävä kotiin Suomeen. Alle kahden viikon päästä pääsen kuitenkin sinne käymään.

Helmikuun paukkupakkasilla ostetut alpakat muuttuivat jo lapasiksi, ja olen niitä jo käyttänytkin, vaikkei enää niin kylmä olekaan. Edelleenkään en osaa oikein sanoa, pidänkö noiden värien yhdistelmästä, mutta ei kai aluslapasien värillä niin väliä ole. Toisaalta jollain tasolla tuollaiset hailakat ja murretut värit ovat alkaneet puhutella värisilmääni yhä enemmän ja enemmän.

Vuonna 2006 kävin ensimmäisellä lankakauppakierroksellaani Helsingissä äitin kanssa, ja Menitassa oli tarjouksessa tummansinistä merinovillaista Novita Woolia, eurolla kerä. Äiti halusi minun tekevän siitä itselleen jotain, ja ostettiin kolme kerää. Monien suunnitelmien jälkeen päädyin tekemään niistä sormikkaat, mutta siltikin aloittaminen vain lykkääntyi. Tänä talvena olen innostunut käyttämään juuri vanhimpia lankojani, ja siksi pakkasinkin nämä kerät mukaan tänne Viroon, ja vihdoinkin sain valmista aikaan.

Kun käyttää vanhoja lankoja, voi tietenkin ostaa uusia. Tarton keskustan isosta Abakhanista ostin vyyhdin ihanan vivahteikkaan harmaata villaa, ihan huvikseni vain. En tiedä mitä siitä teen, mutta ainakin sitä kiva silitellä.

Tämä viikonloppu kului Tallinnassa, ja perjantaina piti tietenkin päästä Karnaluksiin. Keväänvihreä mohair on huudellut ennenkin, ja muuta en sitten ostanutkaan. Tästä haluaisin tehdä ohuenohuen ja höyhenenkevyen neuletakin, saa nähdä miten käy.

Loput lankaostokseni teinkin sitten uuteen paikkaan muuttaneessa Pronksissa, jossa sattui olemaan ale. Erästä keväistä synttärisankaria silmällä pitäen ostin kivoja värejä.

Täällä on todella monissa paikoissa myynnissä erilasia tuotteita, joissa on käytetty kansallispukuvaikutteisia kankaita ja kuvoita, ja tuohon keltaiseen kankaaseen olen ollut kovin ihastunut. Tallinnasta löysinkin sitten viimein tuotteen, jota oikeasti tarvitsen: ihan täydellisen käsityöpussin entisten seuraksi.

Tallinnan hälystä ja turistivirroista oli kiva palata tänne rauhalliseen Tartoon, viettämään rauhallista sunnuntaita.