Eli keskeneräisiä, kortteja ja kynttilöitä. Ja yksi ekstra-k, nimittäin paljon kuvia.

Tavoitteenani on saada marraskuussa aloitettu alpakkapaita tammikuun aikana valmiiksi. Edellisen tälläisen paidan olen neulonut kokonaisuudessaan viikossa, joten ongelmaa ei pitäisi olla, varsinkin kun ihana lanka vain soljuu nopeasti puikoilla, ja samalla voi lukea klassikkokirjoja yhtä kurssia varten.

Pitkällä lomalla kotona halusin paidan rinnalle jotain haastavampaa ja keskittymistä vaativaa neulottavaa, joten aloitin saatavilla olevista langoista kirjoneulesukat Neulekirjan  Jänikset maailmankartlle-ohjeen malliin.

Maaliskuussa kaksi vuotta täyttävä isoäidinneliöpeittoprojekti sai taas vähän vauhtia, kun sekä Modassa, Suuressä käsityössä että Novitassa oli juttua isoäidinneliöistä ja iloisenvärisiä kuvia niistä. Nyt tilkkuja on 64, tarvittava määrä olisi ehkä kolminkertainen. Mutta kaikista tähän mennessä tehdyistä tilkuista on langat nyt päätelty!

Monkey-sukkia aloitin joululahjaksi, mutta muutinkin mieltäni keskenkaiken. Nyt tästä ensimmäisestä sukasta pitäisi purkaa kärki ja neuloa lisää pituutta, jotta se kävisi omaan jalkaani. Ja parinkin se tarvitsisi.

Kummitustalosta bongasin joulun alla idean koristella korttipohjia pitsikuvioin, ja suihkutinkin muutaman korttipohjan valmiiksi. Sitten olikin kivoja pohjia valmiina, kun innostuin tekemään kutsuja kivaan iltaan. Nappeja loppumattomasta nappivarastosta, juhlakoristeista talteen otettua nauhaa, korttipohja, jotain pitsiä ja spraymaalia eli halpaa ja helppoa askartelua.

Kynttilöitä on ollut vielä kiva poltella, varsinkin keskellä yötä lukiessani. Jollain kirpparilla oli ovensuussa ilmaiskärry, josta  poimin kivan tuikkukupin mukaani. Uudenvuodenyönä alkunsa saaneet jäälyhdyt ovat myös viimein päässeet käyttöön, kun viime viikonloppuna laitoin niihin kynttilät. Elävässä tulessa on vain jotain niin taianomaista.