Kirpputorit ovat taas olleet oikeita aarreluolia. Viime viikolla käväisin ruokakaupan viereisellä kirpputorilla, jolta en yleensä ole mitään löytänyt, mutta nytpä löytyi kivoja omenakuvioisia emaliastioita pikkuhintaan.

Ja sitten löytyi vielä samantyylinen pieni posliinikippokin.

Mutta ihan huippulöydön tein eilen. Aikaa oli muutama minuutti, taskussa rahaa tasan neljä euroa, kun haravoin katseellani kivan kirpputorin pöytiä. Olin jo menossa pois, kun silmät juuttuivat johonkin, joka maksoi tasan neljä euroa, enkä voinut uskoa onneani. Tarkastin nopesti että kaikki osat olivat ehjiä ja että härveli toimi, ja sitten olinkin kerinpuiden uusi omistaja. Niiden myyjä ei onnekseni ihan tainnut tietää niiden arvoa tai käyttötarkoitusta, sillä lapussa tuotteen kohdalla luki joku mikä lie.

Nämä tulivat todelliseen tarpeeseen, sillä iso osa langoistani on tai tulee olemaan vyyhdillä. Alkuviikon reissulla Sysmässä kokeilimme ystävän kanssa lankojen kasvivärjäystä, ja innostuin siitä tosi paljon, ja nyt suurin osa valkoisista villalangoistani on jo vyyhdillä odottamassa, että ensi viikolla kerkeän taas paneutumaan värjäämiseen.

Ekat värjäyskokeilut teimme saniaisilla ja lupiineilla, puretus alunalla.

Saniaisista tuli aika tummanvihreä liemi, ja harmaa lanka värjäytyi tosi kauniiksi, meleeratun näköiseksi. Lupiinin lehdet saivat valkoisen langan keltaiseksi. Yhteensä värjäsimme lankaa noin puoli kiloa, valkoista ja harmaata, ja jokaisesta vyyhdistä tuli erilainen ja kaunis.

Ensi viikolla taidan tosiaan lähteä keräämään suopursuja ja joitain muita kasveja värjäyskokeiluihini, oli sen verran kivaa hommaa, ja luonnolliset värit ovat vaan niin kauniita.

Kesäkuu mennä hujahti, vaikka sen alusta tuntuukin olevan ikuisuuksia. Siihen on mahtunut kauheasti reissaamista, kiirettä ja kiireettömyyttä, ihania ihmisiä. Viikonloppuna jatkoin reissaamistani Hämeenlinnaan, ja maanantai-tiistain vietin Sysmässä, ja siitä reissusta on jotain näytettävääkin myöhemmin.

Haluan saada syksyksi käytännöllisen neuletakin, joten se on parasta aloittaa nyt. Kuitenkin ensin piti saada purettua stressiä vähän jollain aivottomalla neulomisella, ja tuhosin pari yksinäistä kerää lankavarastostani. Joskus olin hankkinut yhden kerän sinistä Bambua, ja siitä neuloutui äidille pari rättiä. (siis en mä edes tykkää sinisestä, paitsi jostain petroolista)

lanka: Novita Bambu

puikot: 3 ja 4mm

Seuraavaksi löysin yhden 50 gramman kerän Regia silkiä, jonka tarkoituksesta ei myöskään ollut mitään hajua. Miksi ostaa 50 grammaa jotain lankaa? Mitä siitä muka saa? No ainakin varrettomat sukat. Kesäsukkaset.

lanka: Regia silk, 50g

puikot: 2,5mm

Mutta nyt aion sitten tehdä pitkästä aikaa jotain isompaa. Ilman ohjetta aloin neuloskelemaan, joten saa nähdä miten käy.

Tämä viime vuoden ensimmäisenä päivänä valmistunut neule oli pyörinyt mielessäni pitkään. Vaikka se oli ihanan värinen ja ihan kivan näköinen muutenkin, jokin siinä oli pahasti pielessä, nimittäin pituus. Se oli mallia napapaita, jonka helma loppui juuri siinä leveimmällä kohdalla, ei mitenkään mairittelevasti.

Kun lankalaatikossa pyöri pari vajaata kerää oikeaa lankaa, päätin kokeilla, josko onnistuiin pidentämään paitaa. Vähän pelotti, että pilaisin paidan lopullisesti, mutta kuitenkin ryhdyin reippaasti hommiin.

Ensin leikkasin resorin pois.

Purin vielä vähän pois, että kaikki silmukat olivat saman kerroksen silmukoita.

Ja sitten vain silmukat puikolle ja neulomaan.

Neuloin paidanhelmaan jämäkerien lisäksi myös resorista purkamani langan, yhteensä vähan yli kerällisen. Pituutta tuli lisää noin 15 cm, ja nyt olen kyllä selvästi käyttänyt paitaa enemmän, kun se ei enää tunnu liian lyhyeltä. Onnistunut kokeilu siis.

Ja kun seuraavan kerran tämä paita alkaa epäilyttää, aion leikata sen auki neuletakiksi...

Myös yksi sukkapari valmistui. Aloitin ensimmäisen sukan viime syksynä, ja nyt viimein kumpikin on valmiina. Eipä näistä ole paljon muuta sanottavaa kuin että ihan kiva oli neuloa, mutta lanka on kamalan väristä. Onneksi kelpaavat äidille toisten villasukkien alle.

puikot: 2,5 mm puusukkapuikot

lanka: Zitron Trekking Hand Art, 68g

Huh.

Selvisin kaikista pääsykoehäsellyksistä, ympäriinsäreissaamisesta ja muista kiireistä. Nyt on loma..

Helsinkiin olen reissannut kahtiin pääsykokeisiin ja yhden kerran muuten vaan, Turussa kävin yhdelle alalle pyrkimässä, sitten olin muutaman päivän leirillä töissä Tampereen takana. Heti leiriltä palattuani pyyhkäisin junalla Mikkeliin ja Jukolaan, keskiviikkona oli vikat kokeet Helsingissä ja torstaina käväisin vielä pikaisesi Tampereella. Juhannusta olen onneksi viettänyt kotona, kivat ihmiset tulivat tänne. Nyt on jo niidenkin kemujen jäljet siivottu, ja nyt pohdin, että mitä kivaa alkaisin tekemään, kun olisi taas aikaa ja jaksamista.

Aika vahva ehdokas tekemiseksi olisi ompelu, sillä sain kirjastosta tämän varaamani kirjan:

Toisaalta olisi myös ihana vain käpertyä sängyn tyynykasaan lukemaan, joko lempikirjaani, joka on pakko lukea joka kesä, tai sitten Carlos Ruiz Zafonin uutta kirjaa. Tai sitten neuloa, siihenkin olisi kauhea hinku. Tai ehkä teen niitä kaikkia, vuorotellen, koska seuraavan kerran aion poistua kotoa vasta huomenna iltapäivällä.

Viimeisimmän Kesä-Tilan ansiosta löysin taas yhden aarteen. Piharakennuksen kaapissa se kiltisti odotti muistin älynväläystä, keraaminen, Länsi-Saksassa aikoinaan valmistettu purkki.

Yksi neulejuttu valmistui jo varmaan kuukausi sitten, ehkäpä kerron siitä lisää vaikka huomenna. Nyt lähden kesäisten ja kivojen tekemisten pariin, unohtamaan alkuviikon järkyttävän stressin.

Kaunista juhannuspäivää. 

..tuntuu hyvältä. Takana on ihana viikko, sain mukavia kirjeitä ja viikonloppu oli erityisen onnistunut. Kahtena iltana olen ollut kesäisissä kaupungeissa ja puistoissa, hyvästä seurasta ja vuoden kauneimmasta ajasta nauttien. Ilmassa tuoksuvat koko kesän mahdollisuudet, eikä ole pimeää ollenkaan. Tänään ajoin kotiin pyörällä vähän ennen neljää aamulla, ei tullut kylmä t-paidassa. On se kesä nyt vaan täällä.

Jotain pelottavaa ja ikävääkin sain tosin eilen kuulla. Mutta eiköhän kaikki siitä kuitenkin selviä, uskon niin. Epätietoisuus ja arvailu vain pelottavat.

Nyt olisi vielä reilut kaksi viikkoa oltava tosi ahkerana, antaa kaikkensa unelman eteen. Sitten on koko pääsykoehermoilu ohi, ja voin vain enää odottaa tuloksia, ja tehdä kaikkea sitä kivaa, jolle ei nyt riitä aikaa tai ajatuksia. Vaikka neuloa, tai vain olla.