Viime torstaina hurautin junalla taas vaihteeksi Helsinkiin. Pari tuntia hortoilin vain edestakaisin ja sitten tapasin ystäväni ja suunnattiin kahville (tai oikeastaan kaakaolle ja teelle, mä en tykkää kahvista). Muutama tunti siellä kahvilassa istuttiin ja hauskaa oli :).Varsinainen syy Helsinkiin matkaamiselleni löytyi kuitenkin vasta illalla Kulttuuritalolta. Fiiliksiä löytyy mm. täältä. Aivan huippua näin lyhyesti sanottuna.

Viikonloppu menikin sitten lähinnä pakkaamisessa ja sunnuntaina kisoissa. On jo nyt kova ikävä rastilippujen perään, kun täällä päin Suomea ne suunnistusmaastot ei olekaan ihan nurkan takana niin kuin kotona. Mutta ehkä sitten ainakin ensi viikolla saan itseni ajettua joillekin iltarasteille, kun saan pyöränkin tänne.

Niin, kirjoittelen nyt täältä pääkaupunkiseudulta, missä on tarkoitus viettää seuraavat neljä kuukautta. Muutin sunnuntaina, ja silloin tullessani asiat eivät olleet niin kuin olin odottanut. Se ilta ja seuraava yö ja aamu menivätkin sitten panikoidessa ja kotiinlähtösuunnitelmia hautoessa, mutta onneksi jutut sitten maanantaina järjestyivät. Ja nyt on jo kivaa, täällä on kivoja ihmisiä ja ensi viikolta lähtien kuuden kielen opiskelua.

Käsitöitä on kesken kaksi; mummin sukat ja jonkunlaiset kämmekäsviritelmät itselleni. Aloin myös kerimään niitä ruskeita Pirtin vyyhtejä, mutta paidan mallista ei ole mitään hajua. Pitää varmaan taas soveltaa ihan omasta päästä. Kuvassa näkyy käsitöiden lisäksi myös uusi lattiani, joka on oikeastaan aika oksennuksen värinen. Suunnitteleeko joku oikea ihminen näitä muovimattojen värityksiä? Lautalattiaa mulle kiitos.

Eilisillan sateessa lähdin vähän seikkailemaan täällä uudessa asuinpaikassani. Ja ihme ja kumma, löysin metsän, jossa pystyi kulkemaan pitkänkin matkan näkemättä ainoatakaan taloa. Ilman karttaa (jotain puhelinluettelokartan kopiota ei lasketa!) ja kompassia vieraassa metsässä kulkeminen oli kyllä aika poukkoilua, mutta kun ympärillä kuului koko ajan niin autojen, junien kuin lentokoneidenkin ääntä, ei siellä olisi voinut eksyä. Sateesta läpimärkänä kävin vielä kaupassa ja kävelin takaisin tänne kämpälleni. Elämän onnenhetkiä.

Perjantaina pääsen onneksi aika aikasin lähtemään kotiin, sillä illalla on töitä ja sitä ennen haluan sienimettään. Ääh, ei musta saa kaupunkilaista mitenkään ;).

Näin äkkiseltään en muista tilannetta, jolloin olisin ollut yhtä iloisissa ja innostuneissa fiiliksissä tästä elämästä kuin toissa iltana. Äkkiä vain jostain tuli ihan mahdoton innostus, vähän tästä tulee hieno vuosi, mä voin tehdä mitä vaan! Ei vaan sitten tullut oikein uni silmään kaikessa hymyssä ja naurussa ja innossa, mutta mitä sitten.

Monen muun tavoin minäkin pidän syksystä, ja nyt se on tullut. Yksi asia, mistä erityisesti pidän, on sienestys. Kun saa laittaa punaiset saappaat jalkaan ja ottaa korin käteen, napata taskuun evääksi  omenia pihan puista, ja lähtea hiljakseen kulkemaan metsään, siinä on oikeasti jotain taikaa.

Se addiktoiva keltainen neuleprojekti on nyt valmis. (Oli ihan pakko ottaa kuva todistusaineistoksi siitä, että mulle on koko kesän tullut HBL. Kiitti vaan koulu ja mikälie säätiö)

malli: Tikrun Yellow harvest , VK fall 2008

lanka: Novita Isoveli, 100g

puikot: 5mm bambusukkapuikot

Kävi taas se peruskämmi, etten lukenut ohjetta kunnolla, mutta kivat lapaset tuli siitäkin huolimatta. Ja tuohon palmikon tekemisen jäi oikeasti koukkuun. Koska samaa lankaa oli jäljellä vielä toinen mokoma, yöllä ja automatkalla tekaisin toisen Mariomyssyn. Nappeja.

malli: Jatan Mariomyssy

lanka: Novita Isoveli, 95g

puikot: 5mm bambusukkapuikot

Eilen lähdettiin sitten äidin kanssa myöhäiselle kesäreissulle Mikkelin suunnalle, pääkohteina Pirtin kehräämö ja Kenkävero. Kehräämöllä meni ensin sormi suuhun kaiken sen ihanan värisen ja ennen kaikkea suomalaisen villalangan kanssa, mutta kyllä sitten ostettavaakin löytyi. Saatiin kaksi kassia..Tarjoushyllystä löytyi kaiken muun ohella paidallinen vivahteikasta ruskeaa villaa, siitä tulee ehkä piakkoin jotain. Mutta nyt ei mulle enää yhtään lankaa tänä vuonna.Paitsi ehkä Tampereen messuilta...

Huomenna on hauskaa. Oon vieläkin ihan fiiliksissä elämästä.

Eräänä päivänä tosiaan innostuin kovasti ompelemaan. Tummanruskea on alkanut mielyttää värisilmääni yhä enemmän, ja pitäähän sen värinen paita sitten saada.

Trikoopaidan ompelu menee jo aika rutiinilla (paitsi pääntie, mutta ei puhuta siitä),ja sopivasti liian pitkä ja sopivasti liian pitkähihainen paita valmistui nopeasti. Jämälangoista ja napeista väkersin vielä koristepyörylän yksiväristä paitaa elävöittämään, ja kuinkas kävikään, tämän hetkinen lempparipaita, jota voi pitää ihan missä tahansa, oli valmis. (Oli muuten kiva käydä kenkäkaupassa, kun myyjä kehui pyörylää hauskaksi.)

Viime viikonlopun partiotapahtuman suunnittelusessioissa tarvitsin jotain täysin aivotonta neulottavaa, ja onneksi olinkin varannut mukaani langan ja puikot äidin sukkia varten. Perusperussukkaa peruskantapäällä, eipä sitten tarttenu aivoja.

äidin sukat

lanka: 7 veljestä jättiraita 117g

puikot: 3,5mm bambupyörö ja -sukkapuikot

Kun sukat tulivat valmiiksi, halusin kokeilla, millaista raitalangasta tulisi, jos sen värjäisi. Samaan pataan pääsivät myös parit muut värjäystä odottaneet lankapallerot. Raitaveikka keskellä.

Toissapäivänä aloitin sitten neuleprojektin, joka addiktoi enemmän kuin mikään aikaisemmin neulomani. Väri on kaunis kantarellinkeltainen, ja valmista tulee luultavasti nopeasti, kun neuletta on vaikea laskea käsistään.

Kantarellinkeltainen väri puolestaan houkuttelee sienimetsälle, ja huomenna taidan lähteä niille oikein kunnon apajille sinne erääseen metsään. Onpa sitten opiskelijana jotain mitä syödä, ja jos saan oikein suuren saaliin, tienaankin samalla vähän. 

Näin tällä viikolla ystävääni kahtena päivänä, ja suunniteltiin kaikkea kivaa, jotain jo ensi viikolle. Kohta lähteekin käyntiin meikäläisen viimeinen lomaviikko ja sitten kutsuu Kauniainen. Aion pitää siellä hauskaa :D

Mutta nyt se addiktoiva neule tuntuu huutavan tuolla jossain, on pakko mennä tekemään sitä.

Ai niin. Huomasinpa että muutamasta vanhasta postauksesta oli kuvat kadonneet, kun Flickr oli tehnyt jotain kivaa. Pitää laittaa ne yksitellen takaisin. Voihan nenä.

Tulivatpas nämä sukat viimein valmiiksi. Ne olivat mukana jo Saarijärvellä, mutteivat edistyneet silloin juurikaan. Todella vauhtiin niiden tekeminen pääsi vasta vähän ennen Lappia, ja sitten Rovaniemi-Ivalo linja-autossa. Mutta nyt ne on valmiit ja kauniit. Lisäsin loppuun yhden ylimääräisen palmikonkierron, muuten tein täysin ohjeen mukaan.

Paraphernalia-sukat, ohje täältä

lanka: Zitron Trekking Pro Natura, Dylonilla värjätty, 76g

puikot: 2,25mm puusukkapuikot

Viikonloppuna oli aika hervotonta. Loistavaa seuraa, erinomaista ruokaa, hauskaa tekemistä ja liikaa valvomista. Sunnuntaiaamuna piti lähteä aikaisin sitten AM-viesteihin, ja kotiin tullessa olikin tosi naatti olo. Oli kuitenkin juuri sellainen viikonloppu, jota tähän väliin tarvitsinkin, vaikka muutama havainto tekikin vähän alakuloiseksi. Mutta maailma muuttuu, ei sille mitään voi.

Tänään on taas vaihteeksi vuorossa oikein rentoilupäivä, loppupäivän suunnitelmiin kuuluu olympialaisten seuraaminen, suunnistus, neulominen ja ennen kaikkea ompelu. Ruskean trikoopaidan ja tyynyliinoja voisi ainakin tehdä..ja ne bisnesjututkin voisi jo laittaa alulle. Syksyn ajaksi taitaa ompelut jäädä vain niihin kertoihin, kun käyn kotona, joten nyt pitää sitten ommella senkin edestä..

Oikeastaan odotan jo kovasti syyskuun alkua ja kieliopintojen alkua. Saa taas säännöllisen päivärytmin, pääsee melkein omilleen ja uusiin ympyröihin. Ja toivottavasti saan jotain selkeyttä siihen, että mihin sitä keväällä sitten hakisi.

Eilen lähdettiin Helsinkiin shoppailemaan. Vaikka nettikeskustelujen perusteella olin melko varma, ettei sitä syksyn VK:ta enää mistään saisi, piti silti tarkastaa Akateemisen ja Stockmannin hyllyt. Ja mikäs se siellä Stockmannin hyllyssä odottikaan ostajaansa:

Vihervaaran aion todellakin neuloa jossain vaiheessa, ehkä sitten kun tämän syksyn Mambon väreihin tulee tarjouksia. Myös parit lapaset houkuttavat, ja niille olisikin oikeasti tarve.

Lankaa ostin ihan älyttömästi, nyt sitä pitää hamstrata,  kun syksyllä vietän sitten köyhää opiskelijaelämää. Vielä olisi Mikkelin ja Hämeenlinnan reissu ennen sitä ;D Novitalta kaksi kerää ihanan keltaista Isoveliä polvisukiksi/ säärystimiksi/pipoksi ja lapasiksi, neljä kerää valkoista 7 veikkaa huppariksi (värjäyksen kautta) ja kerä raitaveikkaa äidin sukkiin. Priimassa sorruin sitten vähän kalliimpaan, mutta täydellisen väriseen Araucanin sukkalankaan. Menitassa oli korillinen somistuskeriä yhdellä ja kahdella eurolla, sieltä pari kerää ja toisesta korista vyyhti Jämsän huopatehtaan lankaa värjättäväksi ja huovutettavaksi.Vähän kyllä näkyy jo opiskelijabudjetti näissäkin hankinnoissa, aika Novita-voittoisia.

Alkuviikosta kiersin taas pari parasta kirpputoria, ja kankaita löytyi taas hyvin. Myös pari trikoon palaa odottelee muodonmuutosta paidoiksi ja pieni käsityöbisneskin on mielessä pyörinyt. Pää tursuaa ideoita, mutta onneksi tässä on nyt vielä kaksi viikkoa ilman sen suurempia menoja ennen Kauniaisiin lähtöä, joten jotain varmaan toteutuukin. Nyt on kiirus lähteä pakkaamaan viikonlopun partio-ja suunnistusjuttuja varten, kohta pitäisi olla jo menossa.

Hauskaa viikonloppua!