on syksy mennyt. Ja muutoksia on ilmassa, reilun viikon päästä muutan tärkeäni luo. Se on ihanaa, mutta näiden maisemien jättäminen on vähän haikeaa. Joten tällä viikolla otan niistä kaiken mahdollisen irti. Ja onneksi se vieras, jota olen tänne kaikista eniten odottanut, pääsee torstaina käymään. Vaikka osa tavaroista on jo muutettu, ja nurkassa odottaa laatikkopino, tuo vierailu merkitsee todella paljon. Kun kaikki voisi olla niin toisin, mutta onneksi ei.

Olen halunnut taas neuloa. Sain täydellisen keltaista lankaa Turun tuliaisena keväällä, ja tein itselleni ihan tavalliset sukat. Niissä paistaa aurinko.

lanka: Villamokka Mokkasukka

puikot: 2mm

Kävimme tänään Martin markkinoilla Kaapelitehtaalla, eli siis Viroa käsittelevillä messuilla. Muistin taas kuinka niin pidän siitä maasta, ja innostuin entistä enemmän Viroon liittyvistä kevätsuunnitelmista. Ihastelin käsitöitä ja lankoja, ja muistin mitä tuli ostettua Tallinnasta syyskuun alussa.

Nyt vietän iltaa äänikirjoja kuunnellen, joulukortteja askarrellen ja suklaata syöden. Mun pohjaton suklaahimo ei ole mennyt mitenkään parempaan suuntaan sen jälkeen, kun sain töitä suklaatehtaalta. Nyt ne työt ovat kyllä loppuneet, mutta vielä pitäisi käydä hakemassa yksi lasti henkilökuntamyymälästä, ja luovuttaa sitten kortti pois.

Huomista luentoa varten pitäisi kyllä aloittaa uusi käsityö, joululahjaksi menevä. Yhden jo aloitin, mutta se jäi uuteen kotiin. Menen siis etsimään puikkoja.